4 € kahden euron kolikoina, saan näistä aina bonuksia kun lainaan kirjasosta, mulla on kato bonus kortti sinä tyhm' tyttö.
tilassa alakoulun pulpetteja ja puiset penkit. on etova ilma, penkeillä notkuu mäkelänkadun pakkaksen juopot, ompelijamummo ja siskoni,
hän ei kuitenkaan tee mitää koko aikana, on hengessä mukana.
olen pulassa. vanha windows 97 ei pyöritä, sturenkadun ärrän rasistinen myyjä on täälläkin mun työnantaja. ruutu hohtaa sinistä ja haluaa salasanan. en uskalla soittaa, ei mulla varmaan ole edes sen puhelinnumeroa.
menen ulos hengittämään, ahdistaa, ihmiset tuntuu painostavilta, hartioita alas painavilta. ulko-ovi kilahtaa takaisin kiinni,
sellaisessa nuhjuisessa läikkiintyneessä työtuolissa istuu joku vanha äijä, sellainen jolla on rusehtava mokkaliivi, jonka taskuista rehottaa erilaisia kuulakärkikyniä ja klemmareita. se on viereisen huoneen turvakamera oy:ltä. seuraa 9 eri näytöltä mitä näillä kulmilla tapahtuu. niitä miehiä on kolme. se tietää salasanat, joten pääsen takaisin koneen ääreen, jos joku haluaa lainata jotain. sit se tapahtuu jälleen; käyttäjä kirjautuu ulos. siinä kohtaa toisen tien kulkija haluaa lainata jotain, raivostuu kun sanon etten pääse kirjautumaan tunnuksilla, nyt ei voi lainata. se on vitun vihainen. pelkään että meinaa lyödä, ''saatana kun ei kirjastoista voi kirjoja enää lainata, sylkee. sisko on koko ajan läsnä mutta ei kommunikoida.
lähden ovesta ulos ja aulasta oikealle turvakameratarkkaamoon jossa liivimiehen tulisi olla. ei ole. ahdistun, en osaa hoitaa tilannetta.
menen takaisin ja istun työtuoliin. nyt ei pysty lainaamaan kirjoja. mua ymmärretään, harmaantunut rouva tietää millaista on olla ensimmäistä päivää töissä, sillä on toisessa silmässä monokkeli. kolmekymppinen letti-mies komppaa: jos ei saa kunnollisia ohjeita se on vaikeeta osata,
miehen ääni on rauhoittava, jotenkin lempeä ja nasaali.
