syys

tien vilisevä pieli on yön tihkun tuhrima,
sammal kallion lohkeamien peittona.

keskisuomesta,

kesän jälkeen on kuivuutta ja keltaista. viiletän kaupunkien lävitse, silti ihmettelen muuntunutta maisemaa. tunnen sellaista painavaa kaipuuta,

vetten pinnalla levää kuin hiuksia, ja yksinäisiä lumpeen lehtiä.

miten tällainen pieni hetki voi tuntua turvalliselta,

vaikka kaikki siinä on vierasta.

kuvittelen junan kaartavan veteen. olisin lähempänä mustunutta järvenpintaa.

o

omenat punertuvat puissa 

                                           punertavat omenat putoilevat puista.

enkelisilmä

ikkunalla lipuvat sadepisarat muistuttavat kaupungin hiiriä. kosteus tiivistänyt taajamat vellovaksi sumuksi. enkelisilmäinen tyttö vilkutti minulle, hymyilin takaisin. 

enää ei pelota lähteä

 hän katosi valoksi maailmankaikeuksien rihmastoon.

uni jossa vierailit

sydänalaani riipii ,

elämä itsessään tuntuu pieneltä paketilta, jota minulle ojennetaan. olit unessani ,

pidin sinua kädestä vain pienen hetken jo päästääkseni irti. kätesi oli lämmin, sitä en odottanut. 

huokeita ajatelmia

istuin kellokosken lammella, 

söin hedelmäisiä lakritsi-irtokarkkeja pussista ja 

katselin sairaalalle päin :

pohdin kiviseiniä, niiden takana haaleita huoneita...

lammen kimmeltävää pintaa.

lämpö tulvi minuun,  muttei yltänyt sydämeen asti.

lopulta oli vain viileää. 

elo

kaiken jälkeen, toukokuun lämpö puskee haituvia ikkunoista, ja olen soljunut ympärilleni 

meitä ei erota enää mikään: olen hämähäkit, olen multa          lieju     liete, 

olen juuret 

olen elossa pitävä hengenveto,                                              jatkun väreissä

en vielä tiedä miltä rakastuminen tuntuu,

haluaisin joskus kokea miltä rakastuminen tuntuu.

∞

mietin toisia nykyhetkiä, toisia todellisuuksia, musta liekkikuvioitu matkailuauto, tohon mahtuisi sun kanssa valvomaan, oon tähän itseni kanssa seikkailuun ehtinyt tottumaan, oon utelias, herkkä sinisiipi keiju, ainakin sellainen mutta perhonen, on mun olkapäällä, sinisiä sirpaleita nurmella.

omenat

lapset söivät kaikki omenat. mä lähdin kauppaan ostamaan lisää. auringonvalo lävisti kauniisti kadun pielen nurmia, mun isot housut valui kävellessä, näytti siltä kuin olisi juuri satanut, sirupuiston kohdalla, tihennän askelta.

 katkelmia kuluneelta vuodelta 2                  0               2                2   :

tuntunut vaikealta ja tahmaiselta näinä talvisina tunteina. maassa ollut sulaa                      pientareilla julmia valkoisia kinoksia    seassa pieniä kiviä 

aurinkoinen aamu,  heleä   valo   taittanut   korkeita   kaupunki rakennuksia ..

kävin taas töölössä uimassa. uin altaan päästä päähän monta kertaa. vesi tuntui iholla lämpimältä, tukasta tipahteli lihavia vesipisaroita lätäköiksi lattialle.

kirsikan kukat kukkineet yllättäen huvipuiston laitamilla.        puun juurille tipahdellut yksittäisiä kukkasia, kasvavalle nurmelle.

..

tunteen laukassa

annan elämän pölyn laskeutua hartioilleni

likellä korsia kukkivia nuppuja

kuroessa seittejään yhdeksi.

kahlattiin viilentävässä vedessä pienelle kivilohkareelle.   oli utuinen tunne, 

hanhiparvi rantautui rantaan vaahtopäiden kanssa

:

syksy tapahtui, puiden lehdet lakastuivat, ilta saapui aikaisemmin. riisuuntuneet puut huojuivat syystuulessa.     ja       kaikkialla niin harmaata

rankaa pitkin kuvioituja täpliä.

on pyryttänyt.    kaupunki ollut kaaoksessa,      lunta    pudonnut    taivaalta     suuriksi  korkeiksi  kinoksiksi ja porvoonkadulla autot jääneet toistamiseen jumiin, hautautuneet pientareisiin. 

 kuitenkin pihalla    tuikkivat          

                                                                              sirot lumen kiteet   valaisten

  kaikkea  ympärillä  olevaa,  joulukuoron levittäessä  heleää   äänimattoaan                                               .puutarhakin herää horroksestaan muistaen,  

että     elottomaankin     kätkeytyy    elämää.

                                    hetkessä tunnen, rauhaa sisimmässäni.

—