kesän jälkeen on kuivuutta ja keltaista. viiletän kaupunkien lävitse, silti ihmettelen muuntunutta maisemaa. tunnen sellaista painavaa kaipuuta,
vetten pinnalla levää kuin hiuksia, ja yksinäisiä lumpeen lehtiä.
miten tällainen pieni hetki voi tuntua turvalliselta,
vaikka kaikki siinä on vierasta.
kuvittelen junan kaartavan veteen. olisin lähempänä mustunutta järvenpintaa.
