9/30/2023

syys

tien vilisevä pieli on yön tihkun tuhrima,
sammal kallion lohkeamien peittona.

9/23/2023

keskisuomesta,


kesän jälkeen on kuivuutta ja keltaista. viiletän kaupunkien lävitse, silti ihmettelen muuntunutta maisemaa. tunnen sellaista painavaa kaipuuta,
vetten pinnalla levää kuin hiuksia, ja yksinäisiä lumpeen lehtiä.
miten tällainen pieni hetki voi tuntua turvalliselta,
vaikka kaikki siinä on vierasta.
kuvittelen junan kaartavan veteen. olisin lähempänä mustunutta järvenpintaa.

9/02/2023

o

omenat punertuvat puissa 

                                           punertavat omenat putoilevat puista.

8/29/2023

enkelisilmä

ikkunalla lipuvat sadepisarat muistuttavat kaupungin hiiriä. kosteus tiivistänyt taajamat vellovaksi sumuksi. enkelisilmäinen tyttö vilkutti minulle, hymyilin takaisin. 

enää ei pelota lähteä

8/27/2023

 hän katosi valoksi maailmankaikeuksien rihmastoon.

7/13/2023

uni jossa vierailit

sydänalaani riipii ,
elämä itsessään tuntuu pieneltä paketilta, jota minulle ojennetaan. olit unessani ,
pidin sinua kädestä vain pienen hetken jo päästääkseni irti. kätesi oli lämmin, sitä en odottanut. 

5/22/2023

huokeita ajatelmia


istuin kellokosken lammella, 

söin hedelmäisiä lakritsi-irtokarkkeja pussista ja 

katselin sairaalalle päin :

pohdin kiviseiniä, niiden takana haaleita huoneita...

lammen kimmeltävää pintaa.

lämpö tulvi minuun,  muttei yltänyt sydämeen asti.

lopulta oli vain viileää. 



5/18/2023

elo

kaiken jälkeen, toukokuun lämpö puskee haituvia ikkunoista, ja olen soljunut ympärilleni 
meitä ei erota enää mikään: olen hämähäkit, olen multa          lieju     liete, 
olen juuret 
olen elossa pitävä hengenveto,                                              jatkun väreissä

en vielä tiedä miltä rakastuminen tuntuu,
haluaisin joskus kokea miltä rakastuminen tuntuu.

5/11/2023

mietin toisia nykyhetkiä, toisia todellisuuksia, musta liekkikuvioitu matkailuauto, tohon mahtuisi sun kanssa valvomaan, oon tähän itseni kanssa seikkailuun ehtinyt tottumaan, oon utelias, herkkä sinisiipi keiju, ainakin sellainen mutta perhonen, on mun olkapäällä, sinisiä sirpaleita nurmella.

5/08/2023

omenat

lapset söivät kaikki omenat. mä lähdin kauppaan ostamaan lisää. auringonvalo lävisti kauniisti kadun pielen nurmia, mun isot housut valui kävellessä, näytti siltä kuin olisi juuri satanut, sirupuiston kohdalla, tihennän askelta.

2/07/2023

 katkelmia kuluneelta vuodelta 2                  0               2                2   :



tuntunut vaikealta ja tahmaiselta näinä talvisina tunteina. maassa ollut sulaa                      pientareilla julmia valkoisia kinoksia    seassa pieniä kiviä 

aurinkoinen aamu,  heleä   valo   taittanut   korkeita   kaupunki rakennuksia ..


kävin taas töölössä uimassa. uin altaan päästä päähän monta kertaa. vesi tuntui iholla lämpimältä, tukasta tipahteli lihavia vesipisaroita lätäköiksi lattialle.


kirsikan kukat kukkineet yllättäen huvipuiston laitamilla.        puun juurille tipahdellut yksittäisiä kukkasia, kasvavalle nurmelle.


..

tunteen laukassa

annan elämän pölyn laskeutua hartioilleni

likellä korsia kukkivia nuppuja

kuroessa seittejään yhdeksi.


kahlattiin viilentävässä vedessä pienelle kivilohkareelle.   oli utuinen tunne, 

hanhiparvi rantautui rantaan vaahtopäiden kanssa


:

syksy tapahtui, puiden lehdet lakastuivat, ilta saapui aikaisemmin. riisuuntuneet puut huojuivat syystuulessa.     ja       kaikkialla niin harmaata

rankaa pitkin kuvioituja täpliä.



on pyryttänyt.    kaupunki ollut kaaoksessa,      lunta    pudonnut    taivaalta     suuriksi  korkeiksi  kinoksiksi ja porvoonkadulla autot jääneet toistamiseen jumiin, hautautuneet pientareisiin. 


 kuitenkin pihalla    tuikkivat          

                                                                              sirot lumen kiteet   valaisten

  kaikkea  ympärillä  olevaa,  joulukuoron levittäessä  heleää   äänimattoaan                                               .puutarhakin herää horroksestaan muistaen,  

että     elottomaankin     kätkeytyy    elämää.


                                    hetkessä tunnen, rauhaa sisimmässäni.


5/24/2022

 ___


nahkea ilma. kaupunki tahmaisessa usvassa. alppipuisto kukkii, koivut rypee toukokuun vehreässä värimassassa.

4/13/2022

 ___


kirsikankukat kukkii yllättäen huvipuiston laitamilla. puun juurella tipahtelee yksittäisiä kukkasia kasvavalle nurmelle.. 

kävin taas töölöössä uimassa,

uin altaan päästä päähän, monta kertaa.


vesi tuntuu iholla lämpimältä. tukasta tipahtelee lihavia vesipisaroita lätäköiksi lattialle. föönin puhaltaessa todentuntuinen ajatus, että pukeissaan olevat ja uimaan saapuvat riisuutuvat mummelit varastaisivat avonaisesta kassista lompakon, avaimet.. jätin lukollisen kaapin auki, ja kassit siihen odottamaan. hassu ja pahansuopa ajatus. palaan pukeutumaan.


3/14/2022


aurinkoinen aamu,
heleä valo taittaa korkeita kaupunkirakennuksia kun
maassa on jo sulaa ja
pientareilla julmia valkoisia kinoksia,
seassa pieniä kiviä.

kävelin kallioon,
matkalla pysähdyin galleriaan, jossa taiteilija oli juuri ripustanut näyttelyn seinille,
päästi minut sisälle.

lusikoita, hapertuneita ja puhtaan sävyisiä. näytti että kupera pinta olisi kuva avaruudesta. istuin hetken auringon lämmittämällä torkkelinmäellä. ystäväni soitti, pyysi lainaamaan imuria, ja toivotti hyvää syntymäpäivää.

kahvilan ikkunasta maisema tuntui ranskalaiselta, nuudelit täyteläisiltä, ja liemi liian tunkkaisen suolaiselta.. illalla istuttiin kaljakuppilassa. siellä oli koiria.
mummeli pyöritteli silmiään, tää oo mikään eläintarha. baarijakkara kaatui kaksi kertaa. 

___

11/13/2021


edited


on satanut marraskuun lumi. marraskuun kylmä ja piskuinen maa. pyörällä uskaltaa vielä ajaa, muttei niin lujaa, sillä rengas voi mennä liirtoon, ja sitten sattuu.

vaikka mietin kuolemaa usein, en haluaisi lähteä pyöräonnettomuudessa. en niin, että lentäisin kaarteessa päin asfalttia.


en tiedä tuleeko vatsa kipeäksi jos syö kulhollisen puolukoita nopeasti?


olen lukenut kirjaa sienistä. haluaisin ollakin sieni. sienet ovat maagisia. mutten voi pyytää mitään niin suurta. sienissä on alku ja loppu.


11/08/2021


edited


lenininpuiston korkein kohta muistuttaa minua joulu aaton aikaisesta aamusta. marraskuu on tehnyt tuloaan. ilta tulee aikaisin. tähdet näkyvät selkeinä, tihkusina ja jäisinä. minut valtaa hetkeksi lämmin olo siitä joulukuusta. lakkaan pitkiksi kasvaneet kynteni punaisiksi. punainen väri tahraa sormeni.

syksy on saanut minut katsomaan kauhuelokuvia, eikä ne pelota minua jälkeenpäin.. taustakuvanani patti smith. bela lugosis dead. googlaan, kuka oli bela lugosi. dracula. what happened to the goth girl, susan. poltettu tupakka saa minut levottomaksi. juokseminen saa sydämeni lyömään tiheämmin, tuntemaan enemmän ja lujemmin.


10/27/2021


lapinlahden liepeillä rantakaislikko on värjääntynyt myrkyn vihreäksi. veden pinta liejuu syystuulessa, kaislat kasvaneet pituuttaan kaksinkerroin kesän aikana.
helteiden jälkeen on ollut elämää, kuukausia ennen paljaita puita, kuivuneiden lehtien täyttämiä katuja.
...
kun pehmeä ja peittävä usva velloi loputtomana peittäen kaupungin ja tyhjentyneet kadut. kahvipaahtimon valotaulujen ääriviivat levinneinä, punaiset ja haaleat sävyt näyttivät niin kauniilta kaukaa. ilma viilensi kasvoni kun pyöräilin alamäkeen kovaa, pyörä vinkui ruostetta. olin jättänyt sen vesisateeseen hetkeksi.

12/19/2020



te kannatte yhteistä joulukuusta kiireettömään kellonaikaan viereisestä kaupunginosasta tähän.
marketin kohdalla mietitte, olisitteko sittenkin tarvinneet kananmunia taatelikakkua varten. kumpikaan ei oikeastaan muista, tai tiedä oliko kananmunat loppu.

wanhan kirkon puistikko näyttää talvisin erilaiselta kuin muina vuodenaikoina.
se on tyhjentynyt tyhjistä viinapulloista ja toisiinsa nojailevista puliakoista.
yksinkertaiset harakat hyppivät tasajalkaa ja nokkivat pensaista varisseita marjoja. 
on pienen pieni pakkanen,
villasukissa varpaita kipristävä ilma. kihartunut tukka neulepipon alta tursuaa kehystäen pehmeitä poskia. 

kuusi oli teidän yhteinen päätös, maksoi mitä makso,
vaikka kulunut vuosi on ollut vaikea.
eteiseen, ulko-oven juureen kasaantuneita laskuja, lasku-muistutuksia, ja lopulta kirjeitä perintä-virastolta. selvisitte kuitenkin joten kuten. kauppaamalla kaiken tarpeettoman nettifoorumeilla ja hankkimalla lisätienestiä keikkatöillä.
syömällä hyvin yksipuolista ruokaa. mutta lupasitte toisillenne, että tulevaisuudessa se ei tulisi olemaan tällaista. tällaista tämä nyt vain on tällä hetkellä. 

tapasitte yhteisten ystävienne tupaantuliaisissa. tai oikeastaan jo aiemmin, mutta vain toinen muistaa sen tarkemmin. valhallankadun avoimista ikkunoista tulvi auringon viimeiset säikeet. tuoksui mikropopcornit, mieto tupakka ja pieneen kaksioon pakkautuneet ihmiset. sitten te. 

myynti-ilmoituksia ei liimata enää lähi-alepan ilmoitustauluille,
mutta halusitte yhdessä hankkia lemmikin, joten päädyitte tekemään siitä virallisen ilmoituksen. ensimmäinen viesti tuli keski-ikäiseltä varhaiseläköityneeltä kampaajalta: annetaan kissa uuteen kotiin. vain toinen teistä pääsi hakemaan sen, sillä tuoppien rengastamat pöydät ja pulppuavat tiskivuoret keskustan ketjubaareissa eivät odottaneet korjaajaansa. kissa matkusti ensimmäistä kertaa raitiovaunussa, uuden omistajansa kanssa kohti uutta kotia. te olitte tarkoitettu toisillenne. kaikki kolme.

sitten joku kysyi sen ratkaisevan kysymyksen: mitä seuraavaksi. ette olleet sentään jättäytyneet täysin pois ystävienne yhteisistä kapakkailloista, sun muista kemuista. kuitenkin uunissa valmistuva hehkuva epämuodokas pannukakku ja klönttinen mansikkahillo kiehtoivat nyt enemmän, yhteinen kissanne möyryämässä lisää hyytelöön sullottuja silakoita.
 
nyt joulu oli kuitenkin tulossa. kotianne ja sen tasoja valaisi kymmenet pienet tuikkuastiat pienine liekkeineen. ikkunat lähes huurtuneina sakeiksi, vatsanpohjassa lämmin ja autuas tunne. 

kuusi mahtui helposti rappukäytävästä sisälle. hikikarpalot nousivat pintaan vasta nyt.
oli muistettava kastella kuusta tasaisesti, sillä ennen aikojaan variseva joulukuusi oli surullisinta mitä olisi voinut kuvitella. valonauhat, tuohi ornamentit ja pienet kimaltelevat koristeet ympäröivät neulas rypästä joka puolelta. latvaa koristi kultaisena hohtava enkelihahmo. 

kissa nuuhki kuusen pisteliäitä ääriviivoja, hyväksyi sen sijainnin, ja kävi pitkäkseen kuusen suojaisaan juureen. kuusen tuoksu tulvi huumaavana ympäri asuntoa. 

taatelikakku loimusi
mausteineen soikion muotoisessa uunivuuassa keittiön tasolla,
vaikka ilman kananmunia.

12/14/2020


kun katson käsivarsiani, en tunnista niitä omikseni
kuin minulta olisi viety turvallinen suojakuori, minun kotiloni..

sairaalarakennusten ikkunalaseista loistaa lämmintä valoa 
kynttilöityjä raameja riveinä
muodosta
en hohdetta hämärään

tunnen rauhaa hiljaisella kadulla 
kun joulukuinen meri lipuu paikallaan.
en muistanut asuvani näin lähellä merta...

kivikkoinen ranta on vetäytynyt, kuroutunut läpikuultavaan jäähän

12/01/2020


linnanmäellä liikkuu suuria jänteviä rusakoita aamuisin.

joulukuun varhainen aamu tuulettaa minut läpikotaisin. tunnen tästä hetkestä täyttävää iloa; olen herännyt viisi minuuttia ennen ulko-ovesta lähtöä. silmissä utuinen ja verkkainen katse, jalat eivät tunnu raskailta, vaan kevyiltä, joilla voisi harppoa pitkällekin. lenininpuisto on hiljainen pimeä, mutta silti niin turvallisen tuntuinen. 

hiljaiset kadut iltoina, joina pyryttää. vastaantulevat kunto-kävelijät tuulipuvuissaan. lämpöä hohkaavat pyöreät pöydät juottoloissa, toisiaan hellivät kämmenet. raitiovaunut ja niiden kolisevat äänet, lepattavat liput saloissa. liikennevalot vaihtuvat, vaitonaisuus, ja vaatimattomuus, pienuus ja yksityiskohtaisuus. 


kosketan jäistä kimaltelevaa kalliota. se ei olekaan niin kylmä kuin ajattelin. heleä aurinko luo erimuotoisia heijastuksia, hetken tuntuu uudelta. pakkas-ilmat eivät ole vielä täällä. ilma tuntuu kyllä poskilla ja korvissa, muttei palelluttavasti. kävelen reippaana ja yritän uskotella itselleni olevani rohkea ja päättäväinen.

tämä yllättävä valo synnyttää minussa jotakin, mitä itsekin pelästyn. voisi olla uudenvuoden aatto, tai loputtomalta tuntuva maaliskuu. tällä hetkellä sillä ei oikeastaan ole väliä.