te kannatte yhteistä joulukuusta kiireettömään kellonaikaan viereisestä kaupunginosasta tähän.

marketin kohdalla mietitte, olisitteko sittenkin tarvinneet kananmunia taatelikakkua varten. kumpikaan ei oikeastaan muista, tai tiedä oliko kananmunat loppu.

wanhan kirkon puistikko näyttää talvisin erilaiselta kuin muina vuodenaikoina.

se on tyhjentynyt tyhjistä viinapulloista ja toisiinsa nojailevista puliakoista.

yksinkertaiset harakat hyppivät tasajalkaa ja nokkivat pensaista varisseita marjoja. 
on pienen pieni pakkanen,

villasukissa varpaita kipristävä ilma. kihartunut tukka neulepipon alta tursuaa kehystäen pehmeitä poskia. 

kuusi oli teidän yhteinen päätös, maksoi mitä makso,

vaikka kulunut vuosi on ollut vaikea.
eteiseen, ulko-oven juureen kasaantuneita laskuja, lasku-muistutuksia, ja lopulta kirjeitä perintä-virastolta. selvisitte kuitenkin joten kuten. kauppaamalla kaiken tarpeettoman nettifoorumeilla ja hankkimalla lisätienestiä keikkatöillä.

syömällä hyvin yksipuolista ruokaa. mutta lupasitte toisillenne, että tulevaisuudessa se ei tulisi olemaan tällaista. tällaista tämä nyt vain on tällä hetkellä. 

tapasitte yhteisten ystävienne tupaantuliaisissa. tai oikeastaan jo aiemmin, mutta vain toinen muistaa sen tarkemmin. valhallankadun avoimista ikkunoista tulvi auringon viimeiset säikeet. tuoksui mikropopcornit, mieto tupakka ja pieneen kaksioon pakkautuneet ihmiset. sitten te. 

myynti-ilmoituksia ei liimata enää lähi-alepan ilmoitustauluille,

mutta halusitte yhdessä hankkia lemmikin, joten päädyitte tekemään siitä virallisen ilmoituksen. ensimmäinen viesti tuli keski-ikäiseltä varhaiseläköityneeltä kampaajalta: annetaan kissa uuteen kotiin. vain toinen teistä pääsi hakemaan sen, sillä tuoppien rengastamat pöydät ja pulppuavat tiskivuoret keskustan ketjubaareissa eivät odottaneet korjaajaansa. kissa matkusti ensimmäistä kertaa raitiovaunussa, uuden omistajansa kanssa kohti uutta kotia. te olitte tarkoitettu toisillenne. kaikki kolme.

sitten joku kysyi sen ratkaisevan kysymyksen: mitä seuraavaksi. ette olleet sentään jättäytyneet täysin pois ystävienne yhteisistä kapakkailloista, sun muista kemuista. kuitenkin uunissa valmistuva hehkuva epämuodokas pannukakku ja klönttinen mansikkahillo kiehtoivat nyt enemmän, yhteinen kissanne möyryämässä lisää hyytelöön sullottuja silakoita.

 
nyt joulu oli kuitenkin tulossa. kotianne ja sen tasoja valaisi kymmenet pienet tuikkuastiat pienine liekkeineen. ikkunat lähes huurtuneina sakeiksi, vatsanpohjassa lämmin ja autuas tunne. 

kuusi mahtui helposti rappukäytävästä sisälle. hikikarpalot nousivat pintaan vasta nyt.
oli muistettava kastella kuusta tasaisesti, sillä ennen aikojaan variseva joulukuusi oli surullisinta mitä olisi voinut kuvitella. valonauhat, tuohi ornamentit ja pienet kimaltelevat koristeet ympäröivät neulas rypästä joka puolelta. latvaa koristi kultaisena hohtava enkelihahmo. 

kissa nuuhki kuusen pisteliäitä ääriviivoja, hyväksyi sen sijainnin, ja kävi pitkäkseen kuusen suojaisaan juureen. kuusen tuoksu tulvi huumaavana ympäri asuntoa. 

taatelikakku loimusi mausteineen soikion muotoisessa uunivuuassa keittiön tasolla,

vaikka ilman kananmunia.