laiva

sinun tukkasi rönsyilee säikeinä selkää pitkin. asetat baskeria sopivaan asentoon;

täällä on utuisa ja hälvenevä ilma. huoneen nurkkaan nojaa tunkkainen puuarkku, sen päällä valuvia kynttilänjalkoja ja pölystä pinttynyt peili. 
katsot itseäs merkitsevästi; vasempaa korvaa pukee riippuva korvakoru, sellainen missä kukat on köynnöksinä kiinni toisissaan. ripsiväri on paakkuuntunutta, mutta niin sen on tarkoitettukin. katsahdat minuun kysyvästi; 

minua pelottaa että paljastun. sinulle sellaiseksi kuin oletat minun olevan. tai en ole. en usein käsitä itseäni tai ajatuksiani.. noustaan nitisevät portaat ylös kannelle. ah; tätä autuasta viimaa ja hiutaleina satavaa tuprua. laiva on jo ankkuroitunut satamaan. jäälohkareet juurruttaneet sen kiinni aikapäiviä sitten. kaivat turkkisi alta tupakka-askin ja tulta. vedät savua keuhkoihisi sanomatta sanaakaan. se polttaa nielua mieluisaan tapaan. tuuli tarttuu meihin, ei leikittele tai narraa. se on kylmä ja piikikäs. en kaipaa paahtavia kuukausia coloradossa. kylmyys on verissä, virtaa lujaa vauhtia pysähtymättä. horisonttia ei erota, se on sulanut seos harmaasta valkoiseen. tilanteet sotkeutuu lumisateen alle. tässä hetkessä mietin jotain lämmittävää; takkatulta, ja sinua.. poltat tupakan puoleen, kaivat turkistasi peltisen rasian ja tumppaat sen hohkaavan kuoliaaksi; se sammuu hitaasti kytien. 

ollaan kuitenkin päätetty lähteä.