huokeita ajatelmia

istuin kellokosken lammella, 

söin hedelmäisiä lakritsi-irtokarkkeja pussista ja 

katselin sairaalalle päin :

pohdin kiviseiniä, niiden takana haaleita huoneita...

lammen kimmeltävää pintaa.

lämpö tulvi minuun,  muttei yltänyt sydämeen asti.

lopulta oli vain viileää. 

elo

kaiken jälkeen, toukokuun lämpö puskee haituvia ikkunoista, ja olen soljunut ympärilleni 

meitä ei erota enää mikään: olen hämähäkit, olen multa          lieju     liete, 

olen juuret 

olen elossa pitävä hengenveto,                                              jatkun väreissä

en vielä tiedä miltä rakastuminen tuntuu,

haluaisin joskus kokea miltä rakastuminen tuntuu.

∞

mietin toisia nykyhetkiä, toisia todellisuuksia, musta liekkikuvioitu matkailuauto, tohon mahtuisi sun kanssa valvomaan, oon tähän itseni kanssa seikkailuun ehtinyt tottumaan, oon utelias, herkkä sinisiipi keiju, ainakin sellainen mutta perhonen, on mun olkapäällä, sinisiä sirpaleita nurmella.

omenat

lapset söivät kaikki omenat. mä lähdin kauppaan ostamaan lisää. auringonvalo lävisti kauniisti kadun pielen nurmia, mun isot housut valui kävellessä, näytti siltä kuin olisi juuri satanut, sirupuiston kohdalla, tihennän askelta.