laiva

sinun tukkasi rönsyilee säikeinä selkää pitkin. asetat baskeria sopivaan asentoon;

täällä on utuisa ja hälvenevä ilma. huoneen nurkkaan nojaa tunkkainen puuarkku, sen päällä valuvia kynttilänjalkoja ja pölystä pinttynyt peili. 
katsot itseäs merkitsevästi; vasempaa korvaa pukee riippuva korvakoru, sellainen missä kukat on köynnöksinä kiinni toisissaan. ripsiväri on paakkuuntunutta, mutta niin sen on tarkoitettukin. katsahdat minuun kysyvästi; 

minua pelottaa että paljastun. sinulle sellaiseksi kuin oletat minun olevan. tai en ole. en usein käsitä itseäni tai ajatuksiani.. noustaan nitisevät portaat ylös kannelle. ah; tätä autuasta viimaa ja hiutaleina satavaa tuprua. laiva on jo ankkuroitunut satamaan. jäälohkareet juurruttaneet sen kiinni aikapäiviä sitten. kaivat turkkisi alta tupakka-askin ja tulta. vedät savua keuhkoihisi sanomatta sanaakaan. se polttaa nielua mieluisaan tapaan. tuuli tarttuu meihin, ei leikittele tai narraa. se on kylmä ja piikikäs. en kaipaa paahtavia kuukausia coloradossa. kylmyys on verissä, virtaa lujaa vauhtia pysähtymättä. horisonttia ei erota, se on sulanut seos harmaasta valkoiseen. tilanteet sotkeutuu lumisateen alle. tässä hetkessä mietin jotain lämmittävää; takkatulta, ja sinua.. poltat tupakan puoleen, kaivat turkistasi peltisen rasian ja tumppaat sen hohkaavan kuoliaaksi; se sammuu hitaasti kytien. 

ollaan kuitenkin päätetty lähteä. 

vodkaa ja muita

olen täällä, ja sitten en ollenkaan.
tahmeat pullot; nesteet; avattu croissant paketti alati avoimenaan; murut kivetyksellä; keltaiset hansikkaat ja purukumin litteitä raatoja laatoituksellla. pulut jakavat joukkohysteriaa, pullon korkit on liimattu katukivetykseen mikä kummaksuttaa tekisi mieli onkia ne sieltä pois., charlottenburgin kylmät penkit tarjoavat päivän uutisia ja yhteiskunnan luomaa kuvaa jostain turhasta..mitään ei oikeastaan ole. kävelen määrätietoisesti eteenpäin kaupungissa jota en vielä tunne. rakennukset kaartuvat minua kohden ja berliner fernsehturm näyttää hohtavalta discopallolta auringon näyttäytyessä viistosti. se on kiehtova ja samaan aikaan ei sitten ollenkaan. en vielä ole päättänyt. on kauniitakin asioita.

on tullut syksy. kissaa talutetaan hihnassa, sille tarjotaan juustoa ja kupissa valkoviiniä.
kun menen markettiin illalla kello kahdeksan nolla kolme saatan hämmentyä. päädyn lopulta käyttämään viimeiset rahani viisaasti; mandariinijäätelöä, pullotettua hedelmäviiniä, kolme sitruunabisseä, 1 vodkapaukku ja kolme täyteläisen purppuraista luumua. viiletän tässä lokakuisessa ilmassa yksin mutta tyytyväisenä;

!!!

satunnaisia ajatuksia/keloja

vesihana tiputtelee pisaroita valtoimenaan tyhjyyttä ammottavaan lavuaariin. pieniä hiekan jyviä kylvetetyistä sukista ja alusvaatteista. se viilletään auki; punakka hillo levittyy vaivattomasti croissantin sisuksiin. (tahmeat sormet) 

katukissan kostea nenä nuuhkii aamiaiskattausta. mitä haluttaisi tänä aamuna? 

kattoterassilta näkee kaiken, mm; kattojen kulmat ja sammaloituneet seinämät. 

keho janoaa vettä. tai sitruunabisseä. 

meri säkenöi uskomattomalla tavalla

...

tämä yksi elämä virtaa ohitse. siltä se usein on viime hetkinä tuntunut

en erota sanoja mielestä ja todellisuutta sanoista. enkä todellakaan tiedä miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. 

any tips for miserable girls wanted??!! 

eilen keittiön tasolla oli kahdeksikko viinilasia tiputtamassa kirkasta pesuvettä pitkin kuperaa pintaa. 

lempikohtani on eittämättä talviunillaan nuokkuvat lehtikasvi ja neilikat lasimaljakossa. ja kun sä sanot sen noin mua alkaa mietityttää.

helmikuun helmeilevä aurinko pistää silmiin, rännien jääpuikkoihin.
 lip, lop. alkaa olla sulaa.
kehoa pistelee, kipuilee ja särkee. 

kyllä se siitä helpottaa.

matkakuume

seison hiljaisella manskulla matkatoimiston näyteikkunan edessä. 

lennot nyt alennettuun hintaan

                  bangkok - 395 €

   new york - 450 €

                                tokio - 405€

marraskuu on vaihtunut joulukuuksi, alati mereileväksi räntäsateeksi. 

ikkunat pysyy näinä kuukausina visusti suljettuina eikä niitä avata vasta kuin ensimmäiset nuput puskevat mullan alta auringonvaloon. 

sen näkee puiston hienoista istutuksista.

ja mä haluan pois täältä,, nyt! 

olen kyllästynyt tähän kaupunkiin. nirskahteleva rautiovaunu lipuu ohitse täynnä aamuruuhkaa karttavia ihmisiä. sulkeutuneet untuvatakkeihinsa kuin kotilot tai säikähtäneet kuoriaiset. lumituprua sataa vinosti alas kohti mustaa asvattia. ja minä olen yksi samanlainen. 

ja sitten päätän. aikomukseni lähteä sinetöityy tässä hetkessä, juuri nyt. 

tuntuu kuin alkaisin sulaa tästä iänkaikkisesta syväjäästä, ja niin tosin tapahtuu. vatsani täyttyy lepattavista perhosista ja pirskahdellen kuurankukat rikkoutuvat ympäriltäni. olen oman elämäni huipulla, itseni herra. suunnittelin kaiken valmiiksi, ikäänkuin pyramiidina. 

eikä aikaakaan kuin:; 

klo: 09:00, odotan jännityksissäni, ja astun lasisista ovista sisään lämpimään toimistotilaan. seinät hohtaa kirkkaan vihreinä tähän hämärään aamuun ja tyhjiä nurkkia koristaa kumiset koristekasvit ruukkuineen. minua ollaan vastassa aivan kuin odotetusti. juhlallisesti ja koreasti paperi asiat sutviutuvat kuin unessa. pehmustetut rottinkituolit antavat takamukselle tilaa istua: näistä tuoleista osataan vain uneksia. taustameluna matkaradiosta kuuluu joululaululujen suttuisa sointi. sähköpatteri hohkaa lämmintä ilmaa toimiston täyteen: virkailijan käsi on ontto ja kuitenkin niin sydämellinen kun ojentaa pöydän takaa matkaviisumin ja muut olennaiset. häivyn kerroksineni takaisin kadulle, kuin ulos heitetty piski. oloni on hilpeä sillä;

lähtöni tapahtuu ennen aamuvuoron alkamista. 

marras/joulukuu 2017