10/11/2017

Ilmiöitä



luontoni huuta sinulle. päin sinun kolhiintuneita kasvoja! etkö sä käsitä! me ollaan koneisto, monistettuja varaosia. tää yhteiskunta ei tarvitse meitä. se tarttuu sua hartioista ja ravistelee. ei jaksaisi hänen kouristuksiaan nyt. kysymyksiä joihin herää keskellä yötä ja pistää hyvät yöunet päätökseensä. käännät toisen posken valmiina iskuun. mutta ei hän sua halua vetää lättyyn. haluaa vain pörröttää sun lyhyttä tukkaa ja saada sut reagoimaan. mutta ollaan kaikki niin kyllästyneitä arkisiin asiohin, ettei mikään jaksaisi enää yllättää meitä. ja kun sä sanot että rakas, hyppäisitkö ikkunasta mielikseni. ei vastata.

sadevesi valuu noroina halkeamasta makuuhuoneeseen. ollaan pidetty lämpöpatteria täysillä viimeiset neljätoista päivää. se hohkaa tulikuumia lieskoja ympäri asuntoa. saman aikaisesti teeveestä tulee tyhjäpäiden lätinää ja päälle naurettua jenkkikomiikkaa. ilmastointi huutaa katonrajassa niin lujaa että ajatuksenjuoksu keskeytyy juuri kun on sanomassa jotakin.
tää kämppä on mätänemiseen päin. kuoriaiset saapuvat suurena komppanjana ja poistuvat rikkaimurin säiliötä tyhjennettäessä. ne kituu raajat ammollaan päästäen hiljaista vaikerrusta. tämä asunto muuttuu hetkessä subtrooppiseksi alueeksi jossa heikot tulee listiä. 
hana on lakannut laskemasta juomakelpoista vettään lavuaariin. tällöin mennään bensa-aseman vessaan juomaan raudanmakuista nestettä tai nyysitään lähimarketin heppoisilta hyllyiltä red bullia. ne ei pidä siellä valvontakameroita, sillä ne pelkää valvontayhteiskunnan voimistumista. ne haluaa takaisin aikaan jossa autoa sai ajaa ilman turvavöitä ja tanssilavakulttuuri kukoisti. 


vähitellen alkaa home itää ja muodostaa odottamatonta rihmastoa pitkin seinämää. se voimistuu! jos joskus maailma hetkeksi pysähtyisi, sen kuroutumisen voisi kuulla. mutta hektinen maailma ei pysähdy. aamutuimaan herätessä toistuu sama kuvio uusintana verkkokalvoilla, kuin yhä uudelleen itsensä päälle nauhoitettu filmi. ja yhtenä hetkenä sitä huomaa toisen mädäntyneen. kuinka ällöttävää! vilisee ajatus toisinaan ja sitten alkaa toiminta;;: ruumis on hävitettävä. mattoon käärittynä roskakoria tyhjennettäessä. taputellaan käsiä kuin päätökseensä saatua remonttia. sanotaan: hyvin hoidettu! sitten saapuu roska-auto aamuyöstä noutamaan jätteet ruumiineen ajaen tiehensä takavalot sauhuten. 
muutaman päivän sinnittelyn jälkeen jättäydytään kuitenkin itse vuorostamme mädäntymään ympäröivään ällöttävyyteen, kasvamaan odottamatonta rihmastoa pitkin kolhiintuneita polvilumpioita. 


11/10/2017